Herkkusienipinaattivalkosipuli pastaa. Ja Rievää.
Elise oli päivisin koulutuksissa la-su, joten sinä aikana vietin aikaa Satun kanssa. Menimme lauantaina Linkosuon kahvilaan. Vähävaraisina otimme teetä ja puolitimme Mozzarella-parmankinkku Paninin, joka oli älyttömän hyvä valinta!
... ja Paninista en nälän vuoksi kerennyt ottamaan kuvaa. :)
Sunnuntaina hyvästelin Elisen aamulla ja lähdin itse puolen päivän jälkeen kohti Tampereen keskustaa tapaamaan Satua uudelleen, tällä kertaa Vohvelikahvilassa. Siellä oli pikkasen erilaiset vohvelit kuin Turussa! Jokaisen vohvelin päällä oli hillitön määrä kermavaahtoa! Ilmeeni oli kyllä näkemisen arvoinen kun näin vain suuria, isoja kermavaahtopalloja vohvelien päällä. Näin ällönmakealta se näyttää:
Pähkinäsuklaa vohveli appelsiinihillolla ja hazzelpähkinällä.
Ja täytyy myöntää, oli kyllä niin makea etten pystynyt syömään tätä täysin loppuun! Ja maku oli kuin jaffakeksi.
Istuimme kahvilassa ainakin kaksi tuntia, jälleen kerran jutustellen. Aika kului kuin siivillä, sillä jutun aihetta löytyi ja opimme molemmat uusia asioista toisistamme. Yhteisiä asioita mm. Matkahermoilu. Eli minä ainakin hermoilen hyvin paljon ennen matkaa, että onhan minulla tarpeeksi rahaa, käteisenä että tilillä, jos vaikka kortti ei toimikaan niin on käteistä, ainakin puolta tuntia ennen on oltava asemalla odottamassa junaa/bussia ettei vaan myöhästy. Ja matkaliput on mukana tulostettuna, puhelimessa ja sähköpostissa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin mutta taidan jättää väliin.. :D
Tämän mukavan kahvittelun pääteeksi hyppäsin junaan, joka vei minut Pieksämäelle. Pääsin Ollin kyydissä sieltä kotiin Varkauteen. Tämä viikko Varkaudessa on ollut raskas, on vaikea jättää kotitöitä tekemättä, joten päiväni on koostunut lähinnä siitä, että siivoan ja möllötän telkkaria. Olen toki tietoinen, että olen ollut väsynyt, mielialat vaihtelevat ja olen yleensä alakuloinen ja murrun pienistä vastoinkäymisistä. Tunteilleni en kuitenkaan mahda juuri nyt mitään, ja minun on vaikea hyväksyä sitä. Vaikeaa on.
Vastuuta olisi vaikka mistä, en vain jaksaisi tehdä mitään. Muutamat asiat tuntuvat pakkopullalta. Haluan vain olla rauhassa ja jos innostun, niin mennä Lady Lineen liikkumaan. Mutta sekään ei aina ole onnistunut, se liikunnan harrastaminen. Vaikka yritän ajatella, että minun ei tarvitse nyt miettiä mitään suurta, ihmiset kuitenkin kyselevät haenko töitä vai en. Ja en voi tunteilleni mitään, ahdistun näistä kyselyistä silti. Ja työkkärin järjestämä stemppipäivä lähestyy... oh no. Onneksi voin siellä vain päivittää CV:n, elleivät pakota minua tekemään työhakemuksen johonkin.
Lisäksi Tukholman reissu lähestyy, vaikka rahaa ei minulla ole. Ahdistus iskee matkasuunnitelmien tekemisestä! Vaikka reissusta tuleekin varmasti ihan mukava.
Kotikissat <3
Nyt viime viikonloppu meni isäni mökillä kavereiden kanssa. Oli ihana reissu! Saunottiin, käytiin moikkaamassa ylämaankarjaa, valvottiin myöhään ja nukuttiin pitkään. Sekä kerroimme kauhutarinoita, niin hyviä kuin naurettavia, jonka seurauksena kuitenkin iski joukkohysteria ja kukaan ei uskaltanut nukkua yksin. Lopputulos: Nukuimme kaikki samassa huoneessa, vieri vierekkäin. Nyt suunnitelmissa Halloweenit pimeässä mökissä... katsotaan miten onnistuvat!
Nyt nukkumaan, tai ainakin yritän.
